Suomessa on ns. väitetty olevan oikeusvaltioperiaatteet. Omalla kohdallani en ole sellaista nähnyt noudatettavan:http://seppo-lehto.blogspot.com ja
http://esitutkintapoytakirja.blogspot.com sekä ns. jumalanpilkkablogi http://jumalanpilkasta.blogspot.com kertokoon tarkemmin
Entisen puolison 10 vuotta jatkuneesta piinaamisesta ehdollista vs. julkisuuden henkilön naisilla retostelun paljastaminen 3 kk ehdollista vankeutta
Uutislähde: http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/52282.shtmlEntisen puolison piinaamisesta ehdollista
04.11. 2007- 22:56 (Luotu: 22:54)
Tampereen käräjäoikeus tuomitsi tamperelaiselle miehelle entisen puolisonsa kunnian loukkaamisesta ja kotirauhan rikkomisesta 60 päivää ehdollista vankeutta. Kunnianloukkausta tapahtui yli kymmenen vuoden ajan, ja kotirauhan rikkominen tuli rangaistavaksi teoksi lokakuussa 2000.
Mies lähetti entiselle puolisolleen tekoaikana lukuisia kirjeitä, jotka hän lähetti lisäksi laajalle saajajoukolle ja viranomaisille, jotka eivät tunteneet asianomistajaa. Viimeiset syytteen mukaiset teot tapahtuivat lokakuussa vuonna 2006.
Entiselle puolisolleen vastaaja velvoitettiin korvaamaan kärsimyksistä 3 200 euroa ja tämän oikeudenkäyntikulut valtiolle.
AAMULEHTI
Vertaa: http://oikeusvaltio.blogspot.com blogin ja http://neekeroinnin-uhri.blogspot.com tapaukseen tai http://rikosoikeudenkaynti.blogspot.com tapaukseen
----------------------------------------
HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS
OS. 4/6
9.6.2003
NO: 5864
DNO: R 03/1155
SYYTETTY
Juutilainen, Klaus Petri Rainer
Virontörmänkatu 4 A 11
33310 TAMPERE
TUOMIOLAUSELMA
SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1) Kunnianloukkaus 12.3.-25.9.2001
2) Törkeä kunnianloukkaus 21.10.2002
RANGAISTUSSEURAAMUKSET
YHTEINEN SAKKORANGAISTUS
Syyksi luetut rikokset 1 ja 2
40 päiväsakkoa a 6 euroa = 240 euroa
LAINKOHDAT
1) Rikoslaki 24 luku 9 §
2) Rikoslaki 24 luku 10 §
KORVAUSVELVOLLISUUS
Juutilainen velvoitetaan suorittamaan Jussi
Halla-aholle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 500
euroa.
Valtiolle Juutilaisen on korvattava
todistelukustannukset 72 euroa.
---------------------------
Posts
2 comments:
Neekeri-sanasta ja sillä ratsastamisesta ja ratsastajista
Vierasperäisille D-vitamiinin puutteesta kärsiville on suotu ainutlaatuinen tapa rahastaa ja osoittaa huippuosaamistaan
Kaikki on suhteellista. Oikeus on valjastettu poliittisen maahanmuuttajia suosivan RL:n vastaisen ohjelman vetohevosiksi
Kun on neekeri niin silloin pitää kieltää muilta näköhavainnot raakasta fakta-aineistosta. Mikä parasta sillä voi ratsastaa väärinperustein mitä mielikuvituksellisimmalla syillä ja valheilla suomalaista kohtaan niin halutessaan poliittisten NKVD-tason virkamiesten ja oikeuslaitoksessa virkasuhteessa olevien suojeluksessa vastoin tosiasioita.
Ohessa malli siitä miten oikeus venyy ja paukkuu:
Neekeröintivaara jatkossa yhä usemmin esim. Seppo Lehdolle 3 kk ehdollista vankeutta norsunluurannikkolaisen Sylvain Aristide Kipre neekerin lukuisilla naisillaan retosteluista kertomisesta nettikirjoituksen kautta.
Tosiasioiden julkituonti on nykyään rikos, samoin kuin sen että jos neekeri valehtelee, niin sekin on rikos?
Mutta jos suomalaiset vastakkain niin oheiseen tyyliin:
Kunnianloukkaus maksaa Kuismalle lähes 10 000 euroa
Lahtelainen Suomi-Isänmaa -puolueen puheenjohtaja Väinö Kuisma joutuu maksamaan internet-sivuilla tehdystä kunnianloukkauksesta lähes 10 000 euroa.
Lahden käräjäoikeus langetti torstaina Kuismalle 60 päiväsakkoa, joista tulee maksettavaa 360 euroa. Lisäksi hänen on korvattava vastaajalle, turkulaiselle kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpäälle tuhat euroa henkisestä kärsimyksestä ja yli 8 200 euroa selvittely- ja oikeudenkäyntikuluista.
Kuismaa syytettiin törkeästä kunnianloukkauksesta. Syyttäjän mukaan hän oli perustanut nettisivuston, jossa esitettiin valheellisia ja loukkaavia tietoja Mäenpäästä. Sivut olivat näkyvissä puolentoista vuoden ajan 2003 alusta lähtien. Kuisma kiisti olleensa sivuston takana.
Oikeus kuuli asianosaisten lisäksi seitsemää todistajaa. Nämä kertoivat muun muassa siitä, miten sivustolla olleet valokuvat asianomistajasta olivat joutuneet Kuisman haltuun.
Syyttäjän näyttö perustui myös siihen, että nettisivustolla oli samankaltaisia ilmaisuja kuin tekstiviesteissä, joita Kuisma oli aiemmin lähettänyt Mäenpäälle. Todistajien kertomusten ja muun näytön perusteella tuomioistuin totesi, että Kuisma on sivujen tekijä.
Isot korvausvaatimukset
Mäenpää oli vaatinut kaikkiaan 15 000 euroa korvausta henkisestä kärsimyksestä. Tuomioistuin katsoi tuhat euroa kohtuulliseksi. Asiassa kävi ilmi, että osapuolten edustamissa poliittisissa piireissä käytetään puolin ja toisin kovaakin kieltä ja arvostelua.
Osin samasta syystä kunnianloukkausta ei pidetty törkeänä. Tuomioistuin totesi, että rikos tehtiin yleisen tiedotusvälineen kautta. Sivuston löytäminen vaati kuitenkin netin käyttäjältä omaa aktiivisuutta. Molemmat osapuolet ovat mukana sellaisissa poliittisissa yhdistyksissä, joiden kannatus on rajallista.
Mäenpään suuret oikeudenkäyntikulut johtuvat siitä, että hänen asianajajansa aloitti valmistelevan toiminnan jo ennen esitutkinnan käynnistämistä.
ESS Nina Räty
25.11.2005 02:31
Tanskalaisten oikeusistuinten neekeröinti johti EIT-valituksen läpimenoon
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/1994/19940245?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=tanska#highlight0
23.09.1994 EIT:A-298
Jersild -tapaus - Sananvapaus - Ilmaisuvapaus - Viestinnän suoja - Suhteellisuusperiaate
Maat: «Tanska»
Antopäivä: 23.09.1994
Art: ART:10:2, ART:50
EIT: EIT:A-298
Vuosikirja: --
V: Jens Olaf Jersild
Kysymys siitä, oliko sananvapauteen puututtu asiaan vaikuttavin ja
riittävin perustein ja oliko puuttuminen ollut oikeasuhtaista, kun
tv-toimittaja oli tuomittu rangaistukseen sen johdosta, että hänen
koostamassaan ohjelmassa oli esitetty rotua ja etnistä alkuperää
herjaavia lausumia.
TOSISEIKAT: J. työskenteli Tanskan tv- ja radioyhtiön palveluksessa
toimittajana. Kun eräässä sanomalehdessä oli ollut artikkeli "vihreätakeiksi" itseään kutsuvista nuorista ja heidänrasistisista asenteistaan, heistä päätettiin tehdä dokumenttiohjelma televisioon. J. kutsui muutamia nuorista haastatteluun.
Useita tunteja kestäneen haastattelun aikana nuoret tekivät herjaavia
huomautuksia muukalaisista ja etnisistä ryhmistä. Haastattelusta
tehtiin parin tunnin nauhoitus, josta J. koosti muutamia minuutteja kestäneen ohjelman. Siihen otettiin useita kohtia, joissa nuoret olivat lausuneet karkeita loukkauksia.
Ohjelma esitettiin televisiossa osana sunnuntaipäivän uutismakasiinia,
joka oli tunnettu sosiaalisia ja poliittisia kysymyksiä käsittelevistä ohjelmistaan.
Ohjelman esittämisen jälkeen virallinen syyttäjä nosti syytteen
sekä haastateltuja nuoria että J:ä vastaan. Nuoria syytettiin
rasististen mielipiteiden julkisesta esittämisestä ja J:ä avunannosta
ja yllyttämisestä sanottuun rikokseen. Päätöksellään
alioikeus katsoi nuorten ja J:n syyllistyneen rikoksiin ja tuomitsi
heidät rangaistuksiin. J:lle tuomittiin 1.000 kruunun
sakko. J.valitti päätöksestä tuloksetta ylemmälle oikeudelle
ja edelleen korkeimpaan oikeuteen.
KANSALLISTA SAADANTÖÄ: «Tanska» oli ratifioinut vuoden 1965
kansainvälisen yleissopimuksen rotusyrjinnän kaikkinaisesta
poistamisesta. Sopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämiseksi
rikoslakiin oli otettu säännös, jonka mukaan henkilö voitiin
tuomita rotua tai etnistä kansanryhmää solvaavien lausuntojen
levittämisestä sakkoihin tai enintään 2 vuoden vankeusrangaistukseen.
VALITUS: J. katsoi, että hänen oikeuttaan EIS 10 artiklan takaamaan
sananvapauteen oli loukattu, kun hänen oli katsottu syyllistyneen
rikokseen ja tuomittu siitä rangaistukseen.
EIK: EIS 10 artiklaa oli rikottu (12-4).
TUOMIO: 1) EIS 10 artiklan rikkominen
Asiassa oli riidatonta, että J:n sananvapauteen oli puututtu ja että puuttumisesta oli säädetty laissa ja sillä oli hyväksyttävä tarkoitus. Riitaista oli vain se, oliko puuttuminen ollut välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa.
EIT huomautti aluksi, että vuoden 1965 yleissopimuksella oli olennainen merkitys harkittaessa, oliko J:n tuomitseminen ollut välttämätöntä EIS 10 artiklan 2 kohdan mielessä. EIS 10 artiklan velvoitteita oli tulkittava mahdollisimman pitkälle niin,
että ne olivat sopusoinnussa Tanskalle vuoden 1965 yleissopimuksesta
johtuvien velvoitteiden kanssa. Tässä tapauksessa EIS 10 artiklan tulkinta ei johtanut ristiriitaan noiden velvoitteiden kanssa.
EIT huomautti myös, että sananvapaus oli yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä. Erityinen merkitys oli lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden sananvapaudella. Näiden tehtävä oli jakaa yleistä mielenkiintoa herättäviä tietoja ja ajatuksia. Toisaalta tällöin ei saatu ylittää rajaa, joka johtui muiden maineen ja oikeuksien suojasta. Objektiivista ja tasapainoista tietoa voitiin tuottaa erilaisin menettelytavoin riippuen kulloinkin kysymyksessä olevasta tiedotusvälineestä. EIT:n taikkakansallisten tuomioistuinten tehtävä ei ollut määritellä niitä me nettelytapoja, joita toimittajien oli käytettävä. EIS 10 artikla suojasi paitsi tiedon tai ajatusten sisältöä myös sitä muotoa, jolla niitä levitettiin.
Tuomitessaan J:n kansalliset tuomioistuimet olivat painottaneet sitä, että ohjelman tekoon oli ryhdytty J:n aloitteesta ja että J. oli koostanut lopullisen version sisällyttämällä siihen loukkaavia lausumia. EIT katsoi, että nämä seikat olivat sinänsä EIS 10 artiklan 2 kohdan mielessä asiaan vaikuttavia. Kuitenkin oli otettava huomioon, että ohjelman esittelyssä oli viitattu tuolloin ajankohtaiseen rotusyrjinnästä käytyyn julkiseen keskusteluun. Lisäksi oli ilmoitettu, että aihetta oli tarkoitus käsitellä kuvaamalla rasististen henkilöiden henkistä tilaa ja sosiaalista
taustaa. Kun ohjelmaa tarkasteltiin kokonaisuutena ja objektiivisesti, se ei ollut voinut antaa vaikutelmaa, että sen tarkoituksena oli rasististen mielipiteiden ja ajatusten levittäminen.
Päinvastoin ohjelmassa oli pyritty haastattelun keinoin valottamaan, analysoimaan ja selittämään sosiaalisesti turhautuneita nuoria, joista monet olivat väkivaltaisia ja
tehneet rikoksia. Ohjelma kosketteli siten aihetta, joka jo tuolloin oli suuren julkisen huolen kohteena.
Kansalliset tuomioistuimet olivat kiinnittäneet huomiota myös ohjelman yksipuolisuuteen, kun siinä ei ollut tuotu esiin tasapainottavia vastakkaisia näkemyksiä. EIT totesi, että J. oli selvästi erottautunut haastatelluista nuorista mm. kuvaamalla näitä nuorten ääriryhmittymiin kuuluviksi henkilöiksi. J. oli
myös torjunut joitakin nuorten väitteitä totuudenvastaisina.
Kokonaisuutena ottaen haastattelu antoi mielikuvan, että rasistiset mielipiteet olivat osa "vihreätakkien" yleistä yhteiskunnan vastaista asennetta. Siten ohjelmaan oli sisältynyt tasapainottavia aineksia. Niiden osuutta oli jo luonnostaan
rajoittanut se, että ohjelma oli ollut vain lyhyt osa suurempaa ohjelmakokonaisuutta. Tähän nähden ja kun toimittajalla oli valta valita ilmaisun muoto, asiaan vaikuttavana seikkana ei voitu pitää sitä, ettei ohjelmassa ollut nimenomaisesti varotettu
rotuvihan lietsomisen moraalittomuudesta ja laittomuudesta.
EIT totesi edelleen, että haastatteluihin perustuvat uutiset olivat yksi tärkeimpiä keinoja, joilla lehdistö kykeni täyttämään "julkisen valvojan" (public watchdog) tehtäväänsä. Haastatellun lausumien levittämiseen liittyvä rangaistusuhka esti
merkittävästi lehdistön osallistumista julkiseen keskusteluun.
Sellaista uhkaa oli pidettävä mahdollisena vain erityisen vahvoin perustein. Oli epäilyksetöntä, että nuorten rankaisemiseen johtaneet lausumat olivat olleet herjaavia eivätkä nauttineet EIS 10 artiklan suojaa. Sen sijaan ei ollut näytetty, että ohjelma, J:n suorittaman koostamisen tavankin huomioonottaen, olisi oikeuttanut myös J:lle langetetun tuomion.
Päätösten perusteluissa mainitut syyt eivät osoittaneet riittävän vakuuttavasti, että puuttuminen J:n oikeuksiin oli ollut välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Käytetyt keinot eivät olleet olleet oikeassa suhteessa tarkoitukseen suojella muiden henkilöiden mainetta ja oikeuksia. Siten EIS 10 artiklaa oli rikottu.
2) EIS 50 artiklan soveltaminen
EIT katsoi, että valtion oli korvattava J:lle tämän maksettavaksi
asetettu sakko. J:lle aiheutuneen aineettoman vahingon
osalta EIT katsoi, että jo rikkomuksen toteaminen oli riittävä
korvaus. J:llä oli oikeus saada kulujensa korvausta vaatimuksensa
mukaisesti.
LOPPUTULOS:EIT katsoi, että 1) asiassa oli rikottu EIS 10 artiklaa
(127), 2) valtion oli suoritettava korvausta taloudellisesta
vahingosta 1.000kruunua ja kuluista J:n vaatimuksen mukaisesti
(17-2) ja 3) J:llä ei ollut oikeutta muuhun korvaukseen
(yksimielisesti).
Vähemmistöön jääneet kiinnittivät huomiota mm. siihen, että J. oli koostanut koko haastattelusta muutaman minuutin ohjelman, johon oli tullut, ehkä tarkoituksellakin, karkeita huomautuksia. Siten ohjelmassa olisi tullut nimenomaisesti ilmoittaa, ettei
huomautuksia voida pitää hyväksyttävinä.
Ks. Oberschlick, EIT:A-204; Observer and Guardian, EIT:A-216
ja Schwabe, EIT:A-242-B.
Post a Comment